Koulu alkoi huonolla motivaatiolla. Tiedonhakuihini
keskittymiseni oli todella surkeaa. Tässä veneessä oli kaksi suurta reikää. Kun
valmentaa kahta uintiryhmää ja lisäksi ohjaa neljää uimakouluryhmää, aikaa
tiedonhakuun ei jää paljoa. Silloin kun aikaa on, sen kuluttaa mielummin
johonkin muuhun kuin niihin työ- tai kouluhommiin.
Minä rakastan valmentamista ja uinninopettamista. Lisäksi
rakastan koulunkäyntiäkin. Se on kuin unelmien täyttymys. Jossain on vika, jos työtään rakastava ihminen väsyy sen tekemiseen ja uskoo oma tasonsa tippuvan. Ei kukaan jaksa tehdä määräänsä enempää työtä, vaikka se olisi kuinka
mukavaa tahansa.
Silti suomalainen vapaaehtoinen seuratyö perustu juuri
tähän. Ihmiset, jotka tekevät leipätyötään jossain muualla tulevat illaksi
valmentamaan. Miten he voivat jaksaa päivästä toiseen tehdä laadukasta työtä
lasten ja nuorten parissa? Vastaus: eivät he jaksakaan. Pikkuhiljaa motivaatio
hiipuu parhaimmillakin ja lopulta oma osaaminen ei kehity ja kehityksen pyörä
pysähtyy.
Miten seuratyöstä sitten saisi vähemmän kuormittavaa? Parhainta tietenkin olisi, että seuroilla olisi päätoimiset ammattivalmentajat.
Tämä ratkaisu kuitenkin on aika kallis. Seuran taloudellinen järjestelmä
pitäisi olla todella hyvin organisoitu. Siksi ammattivalmentajien käyttö on vielä
utopiaa nykyurheiluseuroille.
Itse koen, että seuran sisäisen hengen parantaminen helpottaisi seuratyöskentelyä. Kun seurassa on
turvallinen ilmapiiri, siellä uskaltaa ottaa asioita esille ja keskustella
asioista. Kun seuran sisällä uskaltaa puhua negatiivisista aiheista
turvallisesti, niin se helpottaa paljon jokaisen päivittäistä työtä.
Toinen asia mikä helpottaisi seuratoimijoiden työtä olisi yhteistyö.
Kun töitä jaettaisiin tasaisesti toimijoiden kesken, ei kukaan kuormittuisi
liikaa. Paitsi tietenkin jos henkilöstöä on aivan liian vähän. Usein
kuitenkin yksittäisillä ryhmilläkin on monta valmentajaa. Tällöin ryhmissä kannattaisi
jakaa rooleja valmentajien kesken.
Kolmas asia mikä näkyy selkeästi seuratyössä, on
johdonmukaisuuden puute. Valmennuksen pitäisi olla organisoitua ja johdonmukaista.
Usein seuroista puuttuukin henkilö, joka koordinoi seuran valmennustoimintaa.
Henkilö, joka varmistaa että kaikki pärjäävät ja hoitavat omat hommansa. Liian
usein yksittäiset valmentajat jätetään oman onnensa nojaan tehtäviin, jotka ovat liian haasteelliset heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti